Åke Holmberg: Totte Svensson ja kummituskäsi. (Tammi 1976. Alkuteos
Ture Sventon i spökhuset, 1965.)

Itsekin muistelen pitäneeni Totte Svenssonien maailmasta lapsena. Ja
pidän edelleenkin. Kirjoissa on sopivasti pientä kutkuttavaa
jännitystä: salaperäisiä kartanoita, hämäriä puistoja,
sateisia katuja, kummituksia ja hiippailijoita. Useimmiten etsitään
jotain kadonnutta, kuten Svensson itse toteaa:
”Yksityisetsivä on tottunut
siihen, että kaikki joutuu kadoksiin ennemmin tai myöhemmin.”
Aikuislukijalle antaa iloa, että rikospähkinät ovat
ratkaistavissa. Kieli on humoristista ja hahmot karikatyyrimaisia,
kuvituskin on viehättävä. Kirjojen tyyli on sen verran vanhahtava,
että epäilen jaksavatko nykylapset tällaisia enää lukea.
Kannessa Totte Svensson muuten hiippailee lumisen kartanon
pihamaalla, kun taas kirjassa on loppusyksy. Toisinaan talvi
yllättää!
Kommentit
Lähetä kommentti